Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin

Hannu Punkari:

Jeesus vapautti kuolemanpelosta ja ahdistuksesta ja antoi pysyvän turvallisuudentunteen, joka on kestänyt jo 20 vuotta.   Ihminen, meistä jokainen etsii ajoittain elämässään tarkoitusta olemassaololleen. Meille ei riitä se että satumme olemaan täällä, meidän sisimpäämme ei tyydytä jatkuva epätietoisuus elämämme päämäärästä. Meidät on jollain tavalla rakennettu siten että me sisimmässämme tiedämme elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, emme voi sille mitään. Tottahan on että me usein yritämme eri tavoilla peittää tuo kaipauksen sisimmässämme.

Omassa elämässäni muistan monesti kohdanneeni tuon kaipauksen, ehkä pelonkin, mutta useimmiten sain sen peitettyä elämäni kiireisiin ja suunnitelmiin. Toisin kuitenkin kävi keväällä -84.

Perheemme elämä oli kaikella tavalla hyvin, saimme olla vaimoni Kirstin kanssa terveitä. Perheeseemme kuului silloin yksi tytär Heidi. Heidi oli silloin kolmevuotias. Vuotta aikaisemmin Heidi oli sairastanut vaikean aivokalvontulehduksen, josta hän meidän kaikkien ihmeeksi oli selvinnyt. Tuon Heidin sairauden aikana muistan meidän paljon rukoilleen, mutta kun saimme avun unohdimme tuon hätämme ja avuttomuutemme.

Tuona keväänä kuitenkin kohtasin elämässäni todellisen kuolemanpelon. Kaiken hyvän keskellä tunsin suurta pelkoa ja ahdistusta kuoleman edessä. En voinut sille mitään, se saartoi minua yötä päivää. kaiken lisäksi tiesin ettei suhteeni Jumalaan ollut kunnossa, en tuntenut Jeesusta, Hän oli minulle vieras.

Eräät ystävämme olivat tulleet tuona keväänä uskoon. Heiltä kuulimme että juuri Jeesus voi vapauttaa ihmisen kuolemanpelosta ja syyllisyydestä. Kuulin että Hänen turvissaan minulla olisi iankaikkinen elämä. Itselleni oli yllätys että Jeesukselle voi tavallinen ihminen puhua, ja että Hän kuulee ja on kiinnostunut elämstämme.

Aluksi ajattelin:"mitähän ystäväni ja naapurini mahtaisivat ajatella jos kuulisivat minun tulleen uskoon. Kun mietin asiaa enemmän ymmärsin, että meistä jokainen vastaa omasta elämästään Jumalan edessä, ja siinä ei naapurien ajatukset paljon paina, meistä jokaisella on  tarpeeksi ajateltavaa omassa elämssämme.

Oli toukokuun seitsemännen ja kahdeksannen päivän välinen yö. Olimme vaimoni kanssa jutelleet elämästämme ja peloistamme, ja tulleet siihen tulokseen, ettei näin voinut jatkua. Vaimoni rohkaisemana tuona yönä soitimme ystävillemme, joista edellä kerroin, pyysimme heitä kotiimme yöllä kahden aikaan. He tulivat ja yhdessä me silloin rukoilimme "Jeesus ota meidät omaksesi, anna meille meidän syntimme anteeksi." Tuona yönä oikeastaan ensimmäisen kerran sain puhua Jeesukselle turvautua Häneen henkilökohtaisesti, ja Hän todella kuuli rukouksemme.

Voit ajatella tätä "fraasina" mutta seuraavana aamuna oikeastaan mikään muu ei ollut muuttunut, ainoastaan kuolemanpelko oli poissa. Tunsin sisimmässäni turvallisen luottamuksen Jeesukseen, tiesin että nyt olen Hänen turvissaan. Tuosta keväästä on kulunut jo kohta kaksikymmentä vuotta, ja edelleen tunnen tuon saman turvallisuuden sisimmässäni. Raamatusta on tullut minulle kaikkein tärkein kirja maailmassa, se on oikeastaan Jeesuksen kirje minulle.

Suosittelen sinulle tätä samaa tietä, se vie varmasti perille, ja saat kokea turvallisuutta elämässäsi.

> Punkarin perheen kotisivulle

> Siirry seuraavaan todistukseen