Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin

Erkki Kuisma:

Jeesus tuli elämääni: Uskoontulo 18-vuotiaana Raamattua lukemalla Elämän tarkoituksettomuus ajoi minut murrosiässä etsimään totuutta. Halusin saada yhteyden elävään Jumalaan. Kuulin sisimmässäni äänen: "Jos et saa suoraan yhteyttä Jumalaan, niin onhan Jeesus välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä." Tämän kommentin seurauksena ostin oman Raamatun ja aloin lukea Uutta Testamenttia päästäkseni selvyyteen miten Jeesuksen kautta pääsee Jumalan yhteyteen.

Usko Jumalan olemassaoloon jo lapsesta alkaen

Lapsesta asti uskoin Jumalan olemassaoloon itsestään selvyytenä. Kotonani kukaan ei puhunut minulle Jumalasta eikä Jeesuksesta. Silti rukoilin muodollisen iltarukouksen melkein joka ilta. Siihen oli varmaankin mummoni vaikuttanut. Alta kouluikäisenä hänen kaksi kertomustaan tekivät minuun syvän vaikutuksen.

Hän kertoi äidistään, jota hän piti tosi uskovaisena. Kun tämä kuoli, niin kaksi henkilöä oli hänen vuoteensa vieressä ja kuuli kuolinhetkellä taivaallista musiikkia ja laulua. He molemmat luulivat, että toinen ei kuule, mutta kun he jälkeenpäin keskustelivat, niin he totesivat molempien kuulleen saman. Talo oli metsän keskellä eikä siihen aikaan talossa ollut edes radiota.

Toinen kertomus oli kolmesta miehestä, jotka menivät ukonilmalla latoon suojaan. Kaksi heistä alkoivat pilkata Jumalaa, mutta kolmas varoitti heitä eikä yhtynyt heidän puheisiinsa. Salama iski latoon ja kaksi pilkkaajaa kuolivat, mutta tuo Jumalaa kunnioittava pelastui.

Uskonnollinen nuoruus

Olin jotenkin ylpeä siitä, että kunnioitin Jumalaa tunnustamalla hänen olemassaolonsa. Murrosiän himojen saartaessa kuitenkin ahdistuin omasta ja maailman pahuudesta. Hokiessani iltarukoustani mieleeni tuli ajatus siitä, että voisiko Jumala myös oikeasti puhua minulle. Minä vain puhun ja puhun, edes odottamatta vastausta. Yritin rukoilla hartaammin, mutta hiljaisuus oli syvä.

Kerran taas tuskailin sitä, että enhän minä oikeastaan ollenkaan tunne Jumalaa, jonka olemassaoloon väitän uskovani. Silloin kuulinkin sisimmässäni kommentin: "Jos et saa suoraan yhteyttä Jumalaan, niin onhan Jeesus välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä."

En silloin tietänyt, että lause oli melkein suoraan Raamatusta (1 Tim.2:5). Innostuin siinä määrin kokemuksestani, että menin kirjakauppaan ja ostin oman Raamatun. Päätin ottaa selvää Jeesuksesta. Ostin myös vihkon, johon päätin laittaa muistiin päätelmäni Hänestä.

Raamattua lukemalla uskoon

Kun luin Raamattua, niin minuun teki erityisen vaikutuksen kohdat, joissa Taivaasta kuului ääni, joka sanoi Jeesuksesta: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. Kuulkaa Häntä!" Päättelin tästä, että Jumala tykkää sellaisista ihmisistä kuin Jeesus on. Ajattelin, että Jumala ei hyväksy minua, jos en ole yhtä hyvä kuin Jeesus. Aloin tarkata millainen Hän sitten on. Vertasin koko ajan Häntä itseeni. Mitä enemmän luin, sitä murheellisemmaksi tulin. Hän oli epäiksekäs ja nöyrä. Minä olin ylpeä ja itsekäs. Minulle tuli selväksi se, ettei Jumala ole mielistynyt minuun.

Sitten minuun teki vaikutuksen Jeesuksen sanat. "Joka löytää elämänsä, kadottaa sen. Mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, löytää sen." Ymmärsin tämän tarkoittavan, että Jeesuksen seurassa kannattaa pysyä, vaikka se näyttäisi vievän ahdistuksiin ja jopa kuolemaan.

Sitten pysähdyin lukemisessani Jeesuksen kuolemaan ristillä. En ymmärtänyt miksi tämän Jeesuksen, johon Jumala oli mielistynyt, piti kuolla niin häpeällisellä tavalla. Päästyäni Roomalaiskirjeen kohdalle, minulle selvisi, että Hän kuoli minun syntieni sovittamiseksi.

Tajusin, että kun uskon Jeesukseen, niin Isä Jumala sanoo minustakin: "Tämä Erkki on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt - Jeesuksen tähden."

Koin tämän vakuuttavasti, ja sydämeni lämpeni Jeesukselle niin, että tein Hänen kanssaan liiton sinä päivänä. Joku käsittämätön onnen tunne sisimmässäni vakuutti minulle, että Jumala nyt hyväksyy minut rakkaanaan.

Olin tuolloin noin 18-vuotias. Enkä tuntenut ketään uskovaista, enkä tuntetut mitään muuta kristillisyyttä kuin virallisen luterilaisuuden.

En edes tuntenut käsitettä "tulla uskoon", vaikka se olikin tapahtunut minulle. Neljä evankelistaa Matteus, Markus, Luukas ja Johannes johdattivat minut vastaan-ottamaan Jeesuksen omana Vapahtajanani.

Jeesus aloitti työnsä minussa

Mitä minusta on tullut? En ole valmis, en ole tullut täydelliseksi. Varsinainen pelastus on vielä edessäpäin. Jeesuksen työ minussa on vielä kesken.

Evankeliumin totuuden vastaanottaminen oli ensimmäinen kokemus. Se antoi Jeesuksen tuntemisen ja rauhan Jumalan kanssa. Hän kutsui minua ja minä sain armon vastata Hänelle myöntävästi jo nuoruudessani. Miten mielenkiintoista onkaan olla Jeesuksen opissa matkalla kohti Jumalan iankaikkista kuningaskuntaa!

> Siirry seuraavaan todistukseen