Marita Lönnrot:

Yhteen asiaan en löytänyt vastausta: missä on RAKKAUS, ylläpitävä, aktiivinen rakkaus - ei mikään haaveiden, laulujen ja runojen valheellinen kuva. Kaipasin rakkautta, ja etsin sitä ihmisten sanoista, ihmissuhteista. Odotin turhaan ihmisiltä rakkautta ja merkityksellisiä sanoja, jotka voisivat tyydyttää pakonomaisen sisäisen nälkäni. Mutta maailma oli täynnä vain tyhjää ja typerää sanahelinää. Eri jumaluuksien sekamelskassakin törmäsin vain pettymyksiin ja onttouteen.

Niinpä koko sydämestäni aloin rukoilla: "Sinä Yksi Ainoa Jumala, jota en tunne, mutta joka olet totuudellinen, rakastava ja kaiken luoja ja ylläpitäjä, haluan yhteyden sinuun. Etsi ja ota minut luoksesi turvaan. Valaise tieni ja ohjaa minua tuntemaan sinut."

Jätin rukouksen avoimeksi, enkä yhtään tiennyt, minne johtuisin, vai johtuisinko minnekään. Silloin ei tullut mieleenikään, että Tosi Jumala voisi olla rakkaan kuolleen mummoni tuttu Jeesus, josta saisin tietoa vain ojentamalla käteni ja ottamalla kirjahyllystäni Raamatun.

Luin sieltä muun muassa: "jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sillä joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan." (Jh 3:15-18).

Vastustelin niin simppeliä ajatusta. Siis vain uskoa Jeesukseen ja pelastua, ei voi olla totta! Mielestäni olisi pitänyt mennä jonnekin erityiseen paikkaan, pukeutua jotenkin, suorittaa rituaaleja, olla hiukan mystiikkaa ja salaperäisyyttä. Olisinko täysin naiivi ja lapsellinen, jos uskoisin elämäni noille ruhjotuille käsivarsille? Toisaalta, mikä muu jumala rakasti minua niin paljon, että meni kuolemaan minun ja kaikkien muidenkin ihmisten puolesta. Siihen kysymykseen oli vain yksi vastaus: Jeesus.

Elämääni alkoi virrata asioita, jotka johtivat täysin selkeästi Jeesus-tielle. Minulle ilmaantui hengellisiä kirjoja, lehtiä ja kasetteja (siihen aikaan C-kasetteja), joku sujautti minulle Jeesuksesta kertovan lentolehtisen. Sain ystävän, joka kertoi minulle uskostaan Jeesukseen  ja vei minua hengellisiin tilaisuuksiin, joissa kerrottiin Raamatun mukaisesti uskon­asioista. Uskovan mummoni tavat rukoilla iltaisin polvillaan ja käydä "rukoushuoneella" muistuivat lapsuudesta mieleeni kristallinkirkkaina. Ihmettelin täysin uutta ja erilaista maailmaa, johon minut oli vetäisty. Sitten muistin oman rukoukseni: " Valaise tieni luoksesi."Siihen oli vastattu!

Nyt oli minun vuoroni vastata kutsuun. Kyllä vai ei. Olin valmis, mutta päähäni tuli vastustavia ajatuksia. Kuulemma pitäisi julkistaa uskonsa muille ihmisille. Olisiko se hirveän noloa? Mitä kaikki sanoisivat minusta? Että se sekosi ja hurahti johonkin uskoon? Siinä oli taistelua, mutta poltteleva haluni saada yhteys Jumalaan voitti taistelun, ja vastasin Jumalalle kyllä.

Rukoilin: "Jumala, anna lupauksesi mukaan syntini anteeksi Poikasi Jeesuksen ristinkuoleman tähden, armahda minua eksynyttä ja syntistä ja ota elämäni haltuusi. Opeta minut uskomaan Jeesukseen ja johda minut taivaaseen sinun luoksesi. Aja paholaisen valta pois elämästäni, pyyhi pois inhottavat tekoni, jotka tein sen vallan alaisena. Kiitos että rakastat minua, pelastat minut ja vastaat rukouksiini."

Tunsin selvästi Jumalan läsnäolon ja sen, että minut oli hyväksytty Jeesus-tien kulkijaksi. Tiesin että olin nyt uskossa ja saanut ottaa vastaan Vapahtajan antaman uudestisyntymisen ihmeen taivaasta, Hänen rakkaudestaan. Kaikki valheen verhot aivan kuin kiskaistiin elämäni näyttämöltä ja puhdas valo alkoi loistaa kirkkaana tielleni. Tapahtui sellainenkin ihme, että heti
uudestisyntymisen jälkeen en enää muistanut, millaista oli ollut elää entisten uskomusteni kanssa. Totuus oli voittanut valheet, ja etsintä oli päättynyt onnellisesti.

Vuosikymmenet ovat yhä enemmän kirkastaneet suurta ja rakasta Jeesusta ja olen oppinut tuntemaan Hänen mielensä ja tahtonsa. Täytyn usein vastustamattomalla riemulla ja ilolla, ja opin koko ajan enemmän kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Olen onnellinen, enkä ollenkaan häpeä tunnustaa Häntä ihmisten edessä. Elämänvoimani saan paitsi Jeesukselta itseltään,
rukouksesta, Raamatun opiskelusta ja ystävistä seurakunnassa.

Niin kuin ensin hiukan pelkäsin, en ole menettänyt mitään, päinvastoin voittanut itselleni ikuisen elämän. En ole muuttunut kummajaiseksi, en ole joutunut luopumaan omasta persoonastani. Järkeni on tallella, ja nautin elämän tavallisista asioista, matkustelusta, musiikista, taiteesta, kirjallisuudesta ja keskusteluista. En ole muuttunut myöskään täydellisyyden enkeliksi. Vajavainen ihminen olen edelleen, mutta Jeesus sanoi ristillä: "Se on täytetty."

Ja mikä parasta, on suloista saada tietää, että minua odottaa Jumalan ikuisen Taivaan kirkkaus ja ihanuus, jonka rinnalla maallinen kauneus kalpenee.

Jos sinäkin haluat kokea Jeesuksen läheisyyttä ja rakkautta, jota sydämestäni sinulle suosittelen, tai haluat puolestasi rukoiltavan tai itsellesi seuraa hengelliseen tilaisuuteen Helsingissä, voit ottaa minut yhteyttä:

marilo10@wippies.fi

Siunauksin ystäväsi Marita

> Siirry seuraavaan todistukseen