Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin

Noora Silanen:

Heippa kaikille! =)

Olen Noora pian 23 v ja kerronpa kuinka minä löysin Jeesuksen 13-vuotiaana, vaikka mielessäni olin päättänyt lykätä uskonasioiden pohtimisen tuonne 75 v ikään ja elää sitä ennen elämäni täysillä.

Olin ala-asteella koulukiusattu enemmän tai vähemmän ainakin siitä syystä, että äitini oli pyhäkoulun opettaja ja olen uskovaisen rakastavan kodin lapsi, eheä. Kiusaamisen seurauksena tuumasin että uskovaisuus ei ole kiva juttu, jos siitä seuraa tällaista ja ilmoitin 9-vuotiaana Jumalalle, jonka olemassaoloon uskoin, että:  "Jumala, minä aion elää elämäni täysilä. Sitten kun olen 75-vuotias, tulen kirkkoon ja pyydän syntejäni anteeksi, mutta sitä ennen ELÄN!"

Ja niin hujahti ala-aste ja pian tulin yläasteen ensimmäiselle luokalle. Tämä oli minulle hieno juttu, sillä luokkakaverit meni lähes kaikki uusiksi ja koska monikaan ei tiennyt että olin ala-ateella ollut epäsuosittu, sain antaa itsestäni millaisen kuvan tahansa halusin, lyöttäytyä massaan ja olla kuten kuka tahansa muu mistä tahansa taustoista. Pääsinkin kivasti porukkaan mukaan ja minua kyseltiin perjantaimeininkiin, tarjottiin tupakkaa ja kerrottiin vk-loppu juttuja. Huomasin lykkääväni massaanheittäytymistä näiltä osin ja tunsin tyhjyyttä sisälläni. Jostain kumman syystä minua ei kiinnostanut tupakka, alkoholi, biletys... kaverit alkoivat kertoa kuinka menettivät neitsyytensä, joku sekoili lääkkeitten ja alkoholin kanssa jne. Tunsin itseni vielä lapseksi ja aloin tuntea yhä syvempää kaipausta kaiken tarjotun rinnalla.

Huomasin ajattelevani mielessäni: "Eikö tosiaan ole mitään parempaa!?" Silloin huomasin yhtäkkiä rukoilevani mielessäni "Jumala, jos todella olet olemassa ja rakastat minua, kutsu ja vedä minua puoleesi."

Samalla viikolla kun olin tuon rukoillut, tuli luokkaani entinen kaduneläjä, nykyinen koulutyöntekijä ja huumevalistusta antava Korhosen Kari kertomaan meille elämästään ja huumemaailmasta, siitä kuinka hän pääsi Jeesuksen avulla niistä vapaaksi. Karin tarina oli kerrassaan ällistyttävän ihmeellinen ja vakuuttava (voit lukea halutessasi sen kirjasta "KK-kuolemankauppias".) KK kysyi puheensa päätteeksi "Onko täällä luokassa ketään joka on uskossa?" Tunsin sisälläni että minä ainakin uskon, mutten uskaltanut viitata. Kari käveli suoraan pulpettini eteen, katsoi minua pitkään vakavasti silmiin ja pamautti ison Raamattunsa suoraan minun pulpetilleni, ja käveli luokan perälle. Katsoin Raamattua ja tunsin Jumalan todella selkeän kutsun ja tiedostin vahvasti että hän oli vastannut rukouksiini "Kyllä vaan Noora, olen elävä ja voimallinen Jumala, Jeesus, enkä jäänyt sinne hautaan vaan elän ja toimin yhä tänäkin päivänä tehden ihmeitä. Näetkö nyt että rakastan sinua? Haluatko seurata minua?"

Uskovainen isosiskoni oli jo pidemmän aikaa pyytänyt minua nuorteniltoihin ja olin aiemmin aina kieltäytynyt. Nyt olin valmis lähtemään ja pääsin kasvamaan ihanien uskovien ihmisten lähelle, joiden seurassa sain vahvistua uskossani sekä oppia paljon asioita Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta.

Olen todella onnellinen, että pääsin TOSIELÄMÄÄN käsiksi jo 13-vuotiaana pienenä tyttönä, sain varjeltua monilta kipeiltä haavoilta, sain rauhan ja ilon, rohkeuden ja tarkoituksen elämään. Aloin seurustella 16-vuotiaana ihanan uskovaisen pojan kanssa, nimeltä Sami. Menimme naimisiin kun täytin 18 ja meillä on nyt 2 suloista tyttölasta.

Minua ihan nyt tässäkin itkettää kun mietin miten hyvä Jeesus on ollut ja kuinka suuri armo ja rakkaus minua on kohdannut, kun pääsin tuntemaan Herran jo 13 vuotiaana, enkä kuoleman rajalla. Minulta olisi jäänyt tosielämän kokeminen naurettavan vähäiseksi ja olisin ollut varmaankin sielunhaavoja täynnä oleva katkera mummo. Kerron sinulle ihanan ihmeellisen asian: Jeesus elää ja kysyy myös sinulta "Tahdotko rakas lapsi seurata minua?"

> Siirry seuraavaan todistukseen