Mitä on uskoontulo käytännössä?

Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"?

— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut.

He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän.

Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin

Soili Suomela:

Elin siis elämäni tietämättä Jumalasta mitään. Minulle hyvin läheinen isoäitini oli kyllä uskovainen, mutta en muista hänen koskaan puhuneen minulle Jeesuksesta mitään. Hän kyllä sanoi rukoilevansa puolestani, ja sanottuaan sen hän halasi minua ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. En ymmärtänyt ollenkaan, mistä on kyse, eikä asiasta puhuttu enempää.

Muutaman vuoden jälkeen isoäiti sitten kuoli (lue: siirtyi taivaan kotiin) vanhana ja elämästä kylliksi saaneena. Eräs uskovasta kodista oleva ystäväni yritti kyllä jossain vaiheessa opettaa minua rukoilemaan. Rukouselämäni kuitenkin tyssäsi melko pian, kun Jumala ei tehnyt asioita niinkuin minä olisin halunnut. En muista tämän ystävänkään maininneen minulle mitään Jeesuksesta tai Raamatun lukemisesta.

Minun elämäni jatkui samanlaisena kuin siihenkin saakka: ilman Jumalaa. Olin eronnut, kahden lapsen  yksinhuoltajaäiti, joka kävi töissä, poltti tupakkaa ja kulki ravintoloiden tarjoamassa yöelämässä säännöllisesti. Miesystäviä oli kuvioissa aika ajoin, ja kerta toisensa jälkeen koettiin pettymyksiä puolin jos toisinkin.

Kirpputorilla pääsiäisenä

Kun sitten oli kulunut noin 5 kk isoäidin kuolemasta, olin muuttamassa isompaan asuntoon lasteni kanssa. Minulla oli monta kassillista vaatteita, joista halusin päästä eroon ja muistin erään kirpputorin aivan keskustassa. Sinne päätin viedä vaatteeni, jos vaikka maksaisivat niistä jotain. En tiennyt sen olevan uskovaisten ylläpitämä kirpputori.

Pääsiäislauantaina vuonna 2002, 31-vuotiaana, menin siis kimpsuineni kampsuineni sinne ovesta sisään ja siellä oli myyjänä vajaa viisikymppinen nainen. Hän hymyili sydämellisesti ja kysyi, voisiko tehdä minulle pienen kyselyn. Suostuin. Hän kyseli mm. tiesinkö, miksi pääsiäistä vietetään. Minulla oli siitä hyvin hatara käsitys, joka oli jäänyt mieleen lähinnä koulun uskontotunneilta, että "Jeesus kuoli maailman syntien puolesta". Minulle siis täysin merkityksetön asia.

Nainen alkoi kertoa minulle enemmän tästä Jeesuksesta, mutta eihän se minua kiinnostanut. Muistan kuitenkin kristallinkirkkaasti vielä tänä päivänä, miltä hän näytti: hän katsoi minua suoraan silmiin koko ajan hymy huulillaan, ja ihmettelin hänestä loistavaa sisäistä rauhaa ja iloa, jonka aistin erittäin voimakkaasti. Tämän vuoksi seisoin häntä kuuntelemassa. Kun hän oli sanottavansa sanonut, lähdin kuitenkin pois enkä kohta enää muistanut koko asiaa.

Kiertelin kirpputorilla ja kun olin valinnut ostokseni, menin maksamaan niitä. Nostaessani ostokseni tiskille, tämä nainen aloitti uudestaan puhumaan minulle ja kysyi: "Tiedätkö, että ihminen voi syntyä uudesti ja saada uuden elämän?" Silloin jokin kolahti sydämessäni. Muistin ne vaatimattomat rukousyritykseni, joita ystäväni oli minulle yrittänyt opettaa heikoin tuloksin. Muistin pahoja asioita, joita olin joutunut kokemaan ja joita itsekin olin tehnyt.

Kyyneleet alkoivat valua silmistäni enkä voinut sitä mitenkään estää. Sanoin tälle tuntemattomalle naiselle, että minua alkaa itkettää. Hän pyysi jonkun toisen huolehtimaan kassasta ja vei minut kanssaan takahuoneeseen juttelemaan kahdestaan. Nojaten päätäni käsiini itkin siinä koko elämäni itkut, oikein ääneen vollotin, ja samanaikaisesti hän piti kättään olkapäälläni ja rukoili ääneen. En ymmärtänyt ollenkaan, enhän ollut koskaan kuullut kenenkään rukoilevan. Mutta joka tapauksessa se tuntui hyvältä, joten annoin hänen jatkaa.

Kun sitten vihdoin sain itkuni loppumaan, nostin päätäni katsoakseni tätä naista, ja huomasin hänenkin itkeneen! Hän katsoi minua, edelleen sama hymy huulillaan ja kertoi Jumalan kutsuvan jokaista ihmistä pari kolme kertaa elämän aikana, ja että Jumala kutsui minua juuri nyt. Hän kysyi, haluaisinko rukoilla hänen perässään. Kieltäydyin välittömästi. Hän pyysi saada puhelinnumeroni, että voisimme jutella lisää myöhemmin, mutta kieltäydyin ehdottomasti siitäkin. Olin aivan liian hämilläni tapahtuneesta! Suostuin kuitenkin ottamaan häneltä esitteen, jossa oli tiedot hänen seurakuntansa tilaisuuksista. Pää pyörryksissä kävelin ulos kirpputorilta.

Menin nurkan taakse ja sytytin tupakan, ja silmät punaisena kaikesta siitä itkemisestä ihmettelin, mitä oikein oli tapahtunut. Kun sitten tumppasin tupakkani, koin yllättäen sisimmässäni hyvin vahvasti (siis kyseessä ei ollut tunne vaan kokemus), että se, mitä tämä nainen oli sanonut, on totta! Että Jumala kutsuu minua nyt! Ajattelin olevani hullu, jos en ota sitä vastaan!

Menin autooni, ristin käteni ja ensimmäistä kertaa elämässäni kuiskasin hyvin pienen rukouksen jokseenkin tähän tapaan: "Jumala jos tämä on totta niin ota minut sitten!"

Tuo pieni, sydämestä lähtenyt rukous muutti koko elämäni. Kun astuin autosta ulos, ihmettelin auringon kirkkautta, puiden vihreyttä ja ennenkokematonta rauhaa, jonka havaitsin sydämessäni. Olin saanut elämääni kolmannen ulottuvuuden: hengen ulottuvuuden, jollaista minulla ei ollut ennen ollut. Siihen saakka olin elänyt sielumaailmani aivoitusten mukaan lihallista elämää.

Bileet

Sinä pääsiäislauantaina olin kutsunut joukon ystäviäni illaksi luokseni kotibileisiin. Lapset olivat hoidossa äitini luona. Jääkaappini oli jo täynnä olutta sekä viinaa boolia varten. Kun vieraita sitten alkoi tulla, ilmoitin heti kaikille tulleeni päivällä uskoon! Kaverit ihmettelivät, että mitä se tarkoittaa?! Vastasin, etten tiedä, koska en todellakaan tiennyt, mitä uskoontuleminen tarkoittaa! Sen kuitenkin oli Jumala voimallisesti kirkastanut minulle, että olin tullut uskoon. Sinä iltana join vielä entiseen tapaan, mutta ne olivat minun elämäni viimeiset kännit. Myös tupakoinnin lopetin saman tien.

Seurakuntaan

Seuraavalla viikolla keräsin kaiken rohkeuteni ja päätin mennä edes yhden kerran katsomaan seurakuntaa, jonka esitteen olin saanut. Se ei onneksi jäänyt yhteen kertaan, vaan siitä lähtien olen käynyt lasteni kanssa säännöllisesti seurakunnassa ja saanut kasvaa hengellisesti.

Olen ikuisesti kiitollinen Jeesukselle, että Hän löysi minut, vaikken edes Häntä etsinyt ja että olen saanut alkaa kasvattaa lapsiani kristityiksi. Mikä voisi olla parempi turva tämän päivän lapsille ja nuorille kuin armahtava ja rakastava Jeesus, Jumalan Poika, joka antaa jokaiselle tulevaisuuden ja toivon!

Ihmiset etsivät esim. viinapullosta sitä, minkä Jumala antaa jokaiselle häntä etsivälle aivan ilmaiseksi. Ainoastaan Jumalan rakkaus Jeesuksessa voi tyydyttää meidän sydämiemme pohjattoman kaipauksen.

Meidätkin, jotka ennen olimme vieraantuneet ja mieleltämme hänen vihamiehiään pahoissa teoissamme, Jumala on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen meidät pyhinä ja nuhtettomina ja moitteettomina eteensä, jos me vain pysymme uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olemme kuullet. (Paavalin kirje kolossalaisille 1: 21-23)

Muistakaa, rakkaat lukijani, että on kirjoitettu: kun te lähestytte Jumalaa niin hän lähestyy teitä! Sinun ei siis tarvitse odottaa yliluonnollista kokemusta, vaan yksinkertaisesti voit rukouksessa pyytää Jeesusta tulemaan omaan elämääsi. Kun otat hänet vastaan, hän antaa sinulle voiman tulla Jumalan lapseksi! (Johanneksen evankeliumi 1:12)

Kaikkia teitä siunaten,
Soili Suomela

> Siirry seuraavaan todistukseen