![]() |
![]() |
![]() |
||||||
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|||
![]() |
Mitä on uskoontulo käytännössä? Kuinka tulla uskoon? Entä miten uskoontulo vaikuttaisi elämääni? Millaiseen uskoon tulo sitten on "oikeaa"? He kuuluvat niihin satoihin miljooniin, jotka ovat kokeneet saman: vapautuneet syntien tuomasta syyllisyydestä. Uskoon tuleminen on tuonut heille yhteyden Jumalaan ja täysipainoisen elämän. Heille on tapahtunut jotain, mistä he haluavat kertoa muillekin
Tutustu myös:
|
|||||||
Tommi Kärki
Isän itsemurha suuri järkytys 8-vuotiaalle Aloitan kertomukseni, kun olin melkein kahdeksan vanha. Isäni oli ollut pari viikkoa kateissa ja olimme jo todella huolestuneita kotona äitini ja isosiskoni kanssa. Isälläni oli työhuolia ollut pitkin vuotta ja hän kävi pakenemaan viinaan huoliansa. Eräänä aamuna äitini sai tiedon isästämme. Hän oli löytynyt itsemurhan tehneenä. Se oli raju uutinen koko perheellemme. Muistan kun hautajaisissa istuin vain hiljaa ja tuijotin eteeni tyhjyyteen. Olin hiljaa puhumatta joitakin päiviä. Syntymäpäiväni pari viikkoa isän kuolemasta vietettiin surun verhoamana. Kuukausi perään rakas uskovainen mummini kuoli syövän uuvuttamana. Läheisiä ihmisiä lähti pois ja tyhjyys jäi tilalle. Koulussa ennen niin iloinen reipas poika oli nyt muuttunut sisältä rikotuksi rauhattomaksi pikkupojaksi, ja se näkyi koulu- ja vapaa-ajan käyttäytymisessä levottomuutena ja monenlaisina kolttosina näpistelyä ja pientä ilkivaltaa tehtiin muutaman kaveruksen kanssa. Iltarukoukset luin yhä joka ilta se oli mummilta saatu tapa. Äiti ei Jumalasta juurikaan ikinä puhunut. Jumala pysäytti masennus- ja itsetuhohetken keskellä Rippikoulussa tunsin kuinka Jumala kutsui minua. Käytiin kuuntelemassa Billy Grahamia stadionilla ja puhuttiin Jumalasta. Tämä uskovaisuusvaihe kesti vain jonkun kuukauden ja unohtui vähitellen. Menin töihin ja eräällä työmatkalla sain masennuskohtauksen, joka ajoi minut metsään hirttoköysi kädessä. Pyysin silloin että Jumala antaisi jonkun merkin olemassa olostaan tai muuten lähtö tulisi. Yhtäkkiä helikopteri lensi eteeni ja saman tien otin sen Jumalan merkkinä. Juoksin metsässä täyttäpäätä yhden lammen rannalle lysähtäen. Sitten nostin päätäni ja lampi oli täynnä joutsenia. Suuri lämpö valtasi minut ja masennus kaikkosi jättäen ilon sisimpääni. Tunsin kuinka Jumala kosketti minua. En kuitenkaan oikein vielä ymmärtänyt sitä Jumalan kutsuksi. Ajauduin pikkuhiljaa taas pois Jumalasta. 18-vuotiaana päihteet ja rikokset mukaan kuvioihin Kuvioihin tuli 18 vuotiaana ryypiskely kaveriporukassa. Tytöt kiinnosti ujoa nuorukaista mutta en edes kännissä uskaltanut tytöille jutella. Kaverini kautta tapasin ensimmäisen tyttöystäväni jonka kanssa seurustelin puolitoista vuotta. Suhde päättyi kipeästi ja otin taas lääkkeeksi viinan ja uutena tuli huumeet kuvioihin. Ajauduin pieneen jengiin jossa rikokset olivat osa elämää. Jouduin lopulta vankilaan puoleksitoista vuodeksi. Uskoontulo nuorisovankilan kirkossa: Kuukausi ennen vankilasta lähtöä sain ottaa Jeesuksen vastaan Keravan nuorisovankilan kirkossa hengellisessä tilaisuudessa. Siitä kääntyi elämäni ylösalaisin ja usko oli tullut epätoivon tilalle. Käännyin kuolemasta elämään Jeesuksen avulla. Pääsin töihin Vivamoon hengelliseen toimintakeskukseen. Kävin evankelistakurssin ja kuljin noin vuoden evankelistan työssä kertomassa ihmisille Rakkaasta Jeesuksestamme. Löysin Vivamosta rakkaan tyttöystävän jonka kanssa tahdoin viettää lopunelämääni. Kuusi vuotta olimme yhdessä. Taistelua masennusta vastaan Sitten masennukseni otti vallan ja sain raivokohtauksia niin että tyttöystäväni säikähti, ja minä kohta ehdotin eroa, sillä ei näin voisi jatkua enää. Pelotti jos tekisin hänelle jotain raivoissani. Erosimme ja surun ja masennuksen keskellä tunsin epätoivon voittavan ja otin huumeet ja viinan pakovälineikseni. Pari kuukautta pakoa kesti kunnes sain tarpeekseni ja pyysin Jumalaa muuttamaan elämäni suuntaa. Kyllähän asiat vähitellen muuttuivatkin ja elämänhalu sai taas voiton Jeesuksen kautta. Aloin kulkea kirkoissa ja Veljespiirissä evankelioimassa. Jumalan rakkaus sai sijaa elämässäni ja elämäkin tuntui taas elämisen arvoiselta. Sain nähdä ihmeparantumisenkin ystäväni kotona kun pikäaikainen haava selässä parantui aivan yhtäkkiä jättämättä jälkeäkään. Vuoden verran jaksoin uskon voimalla eteenpäin. Kunnes masennus otti jälleen vallan ja evankeliontityö jäi ja seurakuntakäynnit harveni olemattomiin. Käänsin selkäni Jumalalle, kun luulin Hänen minut hylänneen. Rajojen kokeilua monta kertaa Minä itsepäinen ihminen en tahtonut uskoa Jumalan täyttävän kaikki tarpeeni. Moneen kertaan täytyi kokeilla rajoja ja vääriä lääkkeitä löytääkseni täyttymyksen tyhjään paikkaan sisimmässäni. Jeesus täytti tyhjyyteni kokonaan. Mutta tänä päivänä tiedän että Jumala ei koskaan hylkää vaan armahtavi lastaan ja suuresti rakastaa. Tässä ennen kirjoittamistani päätin hakeutua aikuiskasteelle heti huomenna. Jumala sen minulle suokoon. Tahdon antaa itseni kokonaan Jumalan käyttöön ikuisesti ilman mitään omia ehtojani.
Elämäni jatkuu ja Jumala tietää, mitä elämä Jeesuksen kanssa vielä tarjoaakin. Olen saanut kokea, että täysipainoisen elämän elämiseen tarvitaan seuraavia asioita:
> Siirry seuraavaan todistukseen
|
||||||||
|
Copyright © 2002 Uskoontulo.net. Todistuksia saa lainata vain asianomaisten luvalla. Muita tekstejä saa käyttää vapaasti. |
||||||||